Minäitte!!

Vauvavuosi meni, ja juuri niin nopeasti kuin aina kerrotaan, ja niin sen muistan esikoisenkin kohdalla menneen. 27.11. lähestyessä kävin mielessäni läpi odotuksen viime päivien vaiheita, muistelin, että näin lähellä h-hetkeä tiesin jo, ettei enää mene kuin ehkä vuorokausi. Ei mennyt sitäkään. Sunnuntailapsemme syntyi syysmyräkän kastellessa maailmaa ulkona, ja me ihmettelimme pikkuista neitiä synnytyssalissa.

Nyytti näytti jo alussa itsepäisen luonteensa, ei juuri muusta maailmasta välittänyt, omia rytmejään eleli ja oli valikoivasti vaativa. Rauhallinen ja hyväntuulinen, kunnes nälkä yllätti. Silloin kyllä kuului meteliä. Nyytistä on nyt kasvanut touhukas pörröpää, joka sinnikkäästi menee vaikka kaksi tuhatta kertaa peräkkäin räpläämään kiellettyjä tavaroita, vaikka joka ainoa kerta kielletään ja haetaan pois...

Pikku päivänsäde kujeilee ja virnuilee ja keikistelee, ja hymy on herkässä. Juttua tulee kaiken aikaa, tosin kieltä emme ymmärrä. Aivan jokeltaja on vielä, vaikkakin äänteitä on tosi monipuolisesti. Vai pitäisikö ensimmäinen sana kirjata sanotuksi: neiti kailottaa usein "KAKKKKA!"... Eipä tuo kyllä liitä sitä mitenkään itse asiaan, joten odotellaan vielä sitä ensimmäistä sanaa...

Veera haluaisi kaiken aikaa tepsuttaa pitkin poikin, kun vain löytyy joku joka jaksaa tukea käsistä ja kävelyttää. Neiti on niin ylpeänä, kun saa tallustella ihan kuin isotkin ihmiset! Meno on kovin huteraa vielä, eikä vielä seiso tuetta itse, joten luulisimme, että itsenäistä taapertamista on odotettavissa vasta joskus ensi vuoden puolella. Tuen kanssa tepastelee kaiken aikaa niin kauas kuin tukea riittää. Näin myös ylettää yhä pidemmälle; tavarat hilautuvat koko ajan lähemmäs katonrajaa, kuten taaperoperheissä tässä vaiheessa tavallista on...

Synttäreitä emme sen kummemmin viettäneet, kaiken hässäkän keskellä totesimme ettei niiden järjestäminen luonnistu nyt. Kun ei päivänsankari itsekään vielä mitään asiasta ymmärrä, niin olkoot. Ensi vuonna sitten kakun ja kahden kynttilän kera. Onnitteluja on tullut, ja ihania synttärilahjoja, muun muassa hauskat helistettävät palikat, joita on hauska kaataa ja huiskia ympäriinsä, kun joku ensin rakentaa niistä tornin. Kuinkas muutenkaan.

Iltasatu

Onko tämä nyt sitä vauvanpyykkiä?