Kalenterit väittävät että likka syntyi puoli vuotta sitten. En usko. Ei siitä kovin kauan ole, kun testiä jännättiin, ja vastahan me sairaalan vaaleiden sävyjen hiljaisuudessa toivuttiin syntymän ihmeestä. Neiti oli pieni ja viluinen, mutta niin kovin määrätietoinen ja ihana pikku paketti. Joko se muka on puoli vuotta?

Uskottava se on. Vasta kerkesin toteamaan jollekin irc-tutulle, että Veera on ihanan vauva vielä, kun ei vielä liiku itse eikä tule tavujokellusta tms. Saman päivän iltana mokoma sitten keksi pyöriä lattialla napansa ympäri oikein määrätietoisesti ja aloitti samaan syssyyn sen tavujokelluksenkin. Pääsinkin sanomasta. "Ette. ettette. ätti. bäbbäbbä!! Veera komentaa lelujaan.. Iltapalaksi popsii puuroa, ja räplää käsillään kaikkea mihin vain mitenkään ylettää. Salamannopeat sormet. Iskän ja äidin hiuksista on hauskinta retuuttaa. Hauskuus on tosin yksin Veeran puolella silloin.

Neuvolassa pimu vierasti tätiä ensin, mutta sujuvasti sitten tutkittiin tutkittavat. Painoa oli 7,535kg ja pituutta 68cm. Keskikäyriä mennään, paitsi suhteellinen painokäyrä hiukan alle. Kaikki on juuri niin kuin kuuluukin, ja Veera on perheen pikku päivänsäde!

Oma veikka on ihan paras!

Veera, iskä ja Sami

Jaahäh?

Kiva auttaa äitiä ompelussa. Tai ainakin kiskoa ja mutustaa kangasta.