tiistaina, joulukuuta 05, 2006

Minäitte!!

Vauvavuosi meni, ja juuri niin nopeasti kuin aina kerrotaan, ja niin sen muistan esikoisenkin kohdalla menneen. 27.11. lähestyessä kävin mielessäni läpi odotuksen viime päivien vaiheita, muistelin, että näin lähellä h-hetkeä tiesin jo, ettei enää mene kuin ehkä vuorokausi. Ei mennyt sitäkään. Sunnuntailapsemme syntyi syysmyräkän kastellessa maailmaa ulkona, ja me ihmettelimme pikkuista neitiä synnytyssalissa.

Nyytti näytti jo alussa itsepäisen luonteensa, ei juuri muusta maailmasta välittänyt, omia rytmejään eleli ja oli valikoivasti vaativa. Rauhallinen ja hyväntuulinen, kunnes nälkä yllätti. Silloin kyllä kuului meteliä. Nyytistä on nyt kasvanut touhukas pörröpää, joka sinnikkäästi menee vaikka kaksi tuhatta kertaa peräkkäin räpläämään kiellettyjä tavaroita, vaikka joka ainoa kerta kielletään ja haetaan pois...

Pikku päivänsäde kujeilee ja virnuilee ja keikistelee, ja hymy on herkässä. Juttua tulee kaiken aikaa, tosin kieltä emme ymmärrä. Aivan jokeltaja on vielä, vaikkakin äänteitä on tosi monipuolisesti. Vai pitäisikö ensimmäinen sana kirjata sanotuksi: neiti kailottaa usein "KAKKKKA!"... Eipä tuo kyllä liitä sitä mitenkään itse asiaan, joten odotellaan vielä sitä ensimmäistä sanaa...

Veera haluaisi kaiken aikaa tepsuttaa pitkin poikin, kun vain löytyy joku joka jaksaa tukea käsistä ja kävelyttää. Neiti on niin ylpeänä, kun saa tallustella ihan kuin isotkin ihmiset! Meno on kovin huteraa vielä, eikä vielä seiso tuetta itse, joten luulisimme, että itsenäistä taapertamista on odotettavissa vasta joskus ensi vuoden puolella. Tuen kanssa tepastelee kaiken aikaa niin kauas kuin tukea riittää. Näin myös ylettää yhä pidemmälle; tavarat hilautuvat koko ajan lähemmäs katonrajaa, kuten taaperoperheissä tässä vaiheessa tavallista on...

Synttäreitä emme sen kummemmin viettäneet, kaiken hässäkän keskellä totesimme ettei niiden järjestäminen luonnistu nyt. Kun ei päivänsankari itsekään vielä mitään asiasta ymmärrä, niin olkoot. Ensi vuonna sitten kakun ja kahden kynttilän kera. Onnitteluja on tullut, ja ihania synttärilahjoja, muun muassa hauskat helistettävät palikat, joita on hauska kaataa ja huiskia ympäriinsä, kun joku ensin rakentaa niistä tornin. Kuinkas muutenkaan.


Iltasatu

Onko tämä nyt sitä vauvanpyykkiä?

torstaina, marraskuuta 02, 2006

11 kk mittarissa ja tyttö täynnä elämäniloa. Veera kontata läpsyttää vikkelästi pitkin poikin ja räplää kaiken läpi, mikään ei enää pysy paikoillaan jos se on Veeran voimin siirrettävissä. Johdot ja langat ovat hurjan mielenkiintoisia, taitaa neiti tähdätä isona johtotehtäviin, ehheh. Mahdoton harakka tämä lapsi myös on: kaikki kiiltävä ja muu hely on heti hyppysissä. Korut ja silmälasit ovat suosikkeja.

Omaa tahtoa riittää, voi mitä itkupotkuraivareita meillä saadaan ja karjutaan kaarella, jos asiat eivät miellytä. Mihinkähän tämän kanssa vielä joutuu, kun tuntuu tuota luonnetta riittävän. Välillä Veera alkaa huutaa kiukkuisena jo kun sanotaan "älä koske", vaikkei olisi ehtinyt lähellekään asiaa jota kohti oli menossa. Tutuimpia ilmauksia ymmärtää jo hyvin. Itse ei sanoja vielä tuota, vaikka kamalasti on asiaa, jotain omaa indokiinaansa tuo jodlaa kaiken aikaa ja tosi monipuolista gugligaglia tulee...

Tylsä ohjelma, mä vaihdan nyt kanavaa.

*jyrs*

Neiti on aika koipeliini, nuo Tutan puolipotkuhousut ovat kokoa 90cm kokolapun mukaan. Eivätkä hurjan suuret silti ole... Body on sentään vain 86cm muistaakseni. Kiitos Zeskalle, body on aivan mainio ;)

ZZZzzzz

Uni tuli kesken sängyssä toheltamisen. Onnistuu se näköjään näinkin!

torstaina, elokuuta 24, 2006

Iloinen vauva kesähelteessä autossa

Vampuurivauva on kohta jo 9kk. Ylös on puhjenneet kakkoshampaat, mutta ykkösistä ei tietoakaan vielä. Näky on hilpeä... ja efekti hyvin draculamainen, kun pimatsu yrittää pureksia ihmisiä milloin mihinkin. Neiti ryömii jo eteenpäinkin, hitaasti mutta varmasti, ja vain kun sattuu olemaan jotain todella mielenkiintoista edessä. Tuntuu silti ennättävän joka paikkaan - vähän väliä saa kiirehtiä pelastamaan johtoja tai lankakeriä Veeran hyppysistä.

Konttausasentoon nousee vähän väliä, muttei vielä pysy kuin hetken. Tunnistaa jo joitakin sanoja, kääntyy katsomaan mua kun iskä kysyy "missä äiti" ym. Pinsettiotteellaan poimii pieniä roskia lattialta (juu meillä ei ole niin siistiä etteikö niitä usein olisi). Meidän pieni rikkaimuri. Mikä lie kuidunpuute, kun mutustaa tyytyväisenä lattialta nukkapallot ja leivänmurut...

Söpöilyä oloasussa suihkun jälkeen. Hyvä kampa!

Viime viikolla oli neuvolakin, 8kk mitoiksi saatiin 73cm ja 8710g. Pikku tirppamme venyi lähes viisi senttiä parin kuukauden aikana! Ei ihme, että yhtäkkiä on jäänyt kauheat kasat vaatteita pieniksi. Leveyksissä niissä kyllä olisi tilaa vaikka kuinka, mutta kun tuo pimu on semmoinen neiti pitkäsääri, niin lahkeet jäävät auttamatta lyhyiksi. 80cm vaatteistakin on saanut jo osan laittaa pois, kun hihat kiipeävät koko ajan kyynärpäihin. Housujen kohdalla niin ikään saa ottaa isompia käyttöön, niissä vain on usein se ongelma että vyötärö on hirveän suuri, tippuvat päältä...

Flunssa mokoma tuli ja yllätti. Veera on ollut kovin reppana ja kuumeinen, ja kun ei muutaman päivän jälkeen mennyt ohi, vaan kuume nousi uudelleen parasetamolista huolimatta eikä tyttö suostunut enää syömään eikä juomaan juuri mitään, lähdettiin lääkäriin. Korvatulehdushan se siellä. Saatiin vahvempaa tulehduskipulääkettä ja antibiootit, ja ihan toinen tyttö on taas, oma iloinen itsensä. Kädet kyynärpäitä myöten ristissä toivotaan että korvatulehdus ei lähtisi mitään kierrettä poikimaan...

Keinussa kotopihalla

keskiviikkona, elokuuta 09, 2006

Veera on ihan hirmuisen ihana pieni, vilkuttamaankin on oppinut. Töihinkin on paljon mukavampi lähteä kun vielä ovelta voi vilkuttaa pienelle ja sanoa "heihei", Veera vilkuttaa takaisin ja hokee "heeheeheehee" :)

Ja lukeminen on näemmä kivaa.

maanantaina, heinäkuuta 17, 2006

Pikku tirppaneitimme oli viime yön hoidossa äitini hyvissä käsissä. Mukavasti oli mennyt, vaikka Veera on ollut kovin kärttyinen viime päivinä, syöminenkin on ollut hankalaa, kun hampaita pukkaa lisää. Meillä kasvaa vampyyrineiti, ylös puhkeavat kakkoshampaat ennen ykkösiä, hih.

Hoitoon pikkuinen pääsi, koska iskä ja äiti kävivät rentoutumassa (lue: reippaasti viihteellä) erään ystävän 30v-yllätysjuhlissa. Kyseessä oli keikka rantasaunalle, tarjolla grilliä, saunaa, makkaraa, olutta ja niin edelleen, eli ei voinut pientä sinne mukaan ottaa.

Veera on aivan ihana palleroinen. Juuri nyt hauskinta on istuen leikkiminen, ääntelevien lelujen räpeltäminen ja lattialla ympäri pyöriminen ja kieriminen. Ryömiminen ei vielä suju, vaikka juuri on keksimäisillään miten eteenpäin päästään. Konttausasentoon yrittää myös jo nousta. Seuraava neuvola on elokuun puolella vasta, siellä sitten kuullaan miten on kasvu sujunut. Murheita ei ole, ei pitäisi neuvolassa mitään kummempia ihmeteltäviä olla.


Ainu Uninalle

perjantaina, kesäkuuta 30, 2006

Kukkuu. Emmää nuku, hähä!

Istun ihan itte


tiistaina, kesäkuuta 27, 2006

Ollaan oltu kiireisen ja raskaan talven ja kevään jälkeen hieman juhlatunnelmissa, piiperoisen iskä ja äiti vietti häitä kesäkuun alussa. Virallinen päivä oli 060606, ja juhla juhlittiin lauantaina 10.6., kuvia on mm. tuolla. Sitten päästiinkin vihdoin kesälomalle, ja ollaan nautittu koko perheen voimin. Veera on nauttinut pihalla paljain varpain olosta, ja isovanhempien luona on ollut kivaa kun on ollut paljon viihdyttäjiä ja sylejä.

Toinenkin pikkuinen hammas puski alaikenestä esiin ekalla lomaviikolla. Kotiuduttiin tänään mummulasta ja siellä Veera oppi myös istumaan itse. Maistelipa tuo jo hiekkaakin elämänsä ensimmäistä kertaa, ja viltillä köllötellessään kurotteli repimään nurmikkoa. Voi sitä uteliaisuuden määrää. Pappa jo virnuili että Veera hoitaakin ruohonleikkuun sitten tänä kesänä ;) Syöttötuolinkin Veera sai, ja on kovin isoa tyttöä istuskellessaan oikein pöydän ääressä kun syödään, ja sinne menee pikkupurkillinen lihakasvissosetta kerralla. Nyyh, meitin pikkuvauva ei ole enää pikkuvauva ollenkaan...

Kuvia:

Mulla on ihkaeka ikioma hampiharja

Ja näin sillä harjataan

Sit sänkyyn myllertämään, eikun nukkumaan!

Avaintehtävissä. Verstaan edustalla pihatammen alla oli mukava kölliä

Aurinko paistaa silmiin! Kaksi pikku hammasta erottuu alaikenestä

Iltaunet mummulan kuistin edustalla. Zzzzzz.

torstaina, kesäkuuta 08, 2006

Veeralle tuli tänään ensimmäinen pikkuruinen hammas alaikenestä läpi. Voih, iso tyttö jo (ja puree lujaa kun yrittää katsoa suuhun). Täytyykin käydä ostamassa ihkaensimmäinen pehmeä hammasharja neidille. Pääsee sitä sit pureksimaan.

maanantaina, kesäkuuta 05, 2006

Kalenterit väittävät että likka syntyi puoli vuotta sitten. En usko. Ei siitä kovin kauan ole, kun testiä jännättiin, ja vastahan me sairaalan vaaleiden sävyjen hiljaisuudessa toivuttiin syntymän ihmeestä. Neiti oli pieni ja viluinen, mutta niin kovin määrätietoinen ja ihana pikku paketti. Joko se muka on puoli vuotta?

Uskottava se on. Vasta kerkesin toteamaan jollekin irc-tutulle, että Veera on ihanan vauva vielä, kun ei vielä liiku itse eikä tule tavujokellusta tms. Saman päivän iltana mokoma sitten keksi pyöriä lattialla napansa ympäri oikein määrätietoisesti ja aloitti samaan syssyyn sen tavujokelluksenkin. Pääsinkin sanomasta. "Ette. ettette. ätti. bäbbäbbä!! Veera komentaa lelujaan.. Iltapalaksi popsii puuroa, ja räplää käsillään kaikkea mihin vain mitenkään ylettää. Salamannopeat sormet. Iskän ja äidin hiuksista on hauskinta retuuttaa. Hauskuus on tosin yksin Veeran puolella silloin.

Neuvolassa pimu vierasti tätiä ensin, mutta sujuvasti sitten tutkittiin tutkittavat. Painoa oli 7,535kg ja pituutta 68cm. Keskikäyriä mennään, paitsi suhteellinen painokäyrä hiukan alle. Kaikki on juuri niin kuin kuuluukin, ja Veera on perheen pikku päivänsäde!

Oma veikka on ihan paras!

Veera, iskä ja Sami

Jaahäh?

Kiva auttaa äitiä ompelussa. Tai ainakin kiskoa ja mutustaa kangasta.


tiistaina, huhtikuuta 25, 2006

Näin istun sievästi sitterissä ja leikin nätisti lelulla. Tai sitten ei.


Moi.

Veera on aikamoinen vinkura jo nykyisellään, pitää saada vääntäytyä millon minnekin päin kaarelle ja mutkalle. Peruna-porkkanasose maistuu ja maissivelli tuli kokeiluun tänään. Eilen pisteli koko pienemmän Piltti-purkillisen peruna-porkkanasosetta kuin vanha tekijä. Maissin jälkeen tulee vuoroon äipän kokkaama porkkana-bataattisose. Iso tyttö jo!

Tutteli-maito ei oikein tunnu sopivan. Veera on ollut kärttyinen, nukkuu huonosti ja pulauttelee järjettömän paljon, ja kun vaihdettiin maito Semperiin vähän yli viikoksi, ero oli huomattava. Mm. pulauttelu loppui lähes täysin. Tutteli otettiin takaisin, kun lähikaupasta oli Semper loppu, ja samat ongelmat alkoivat vuorokauden sisällä. Semperiä siis haetaan jatkossa vaikka kiven alta.

Voi, ei malttaisi odottaa että saa pukea pikkuneidin suloisiin hörsellyksiin, kun tiedossa on pari juhlatilaisuutta melkein kuukauden sisään. Kävin jo shoppailemassa pinkkejä ihanuuksia :)

torstaina, huhtikuuta 20, 2006


Tuutilullaa... Veera nukahti syliin pari minuuttia sitten unimaidon jälkeen. Hellyttävän harvanhajanainen tukkamuoti... Ei sitä raaskisi pois laskea, mutta täytyi päästää pieni omaan sänkyynsä nukkumaan. Onkohan ihanampaa kuin nukkuva vauva?

torstaina, huhtikuuta 06, 2006

Veera täytti juuri 4 kuukautta. Kävimme eilen taas kerran neuvolassa, jossa tylleröinen esitti parhaintaan neuvolatätsylle. Terveydenhoitaja ihasteli ja ihmetteli, miten tomera, taitava ja valpas nelikuinen meillä on. Taidoiltaan oli hänen mielestään kuin puolivuotias melkeinpä, ja uskomaton määrä on uteliaisuutta, touhua ja intoa oppia.

Kyllähän Veera on uutta oppinut: viikko pari sitten keksi miten käännytään vatsalleen, ja vatsallaan katselee ympärilleen ja yrittää vimmatusti keksiä miten pääsisi eteenpäin. Vetää polvet mahan alle ja kiskoo kämmenillä lattiaa vasten, mutta tekniikka on vielä hakusessa. Pari kertaa on parketilla onnistunut peruuttamaan, ja sivulle on kääntynyt myös. Seisoo topakasti pystyssä kun tuetaan kainaloista sen verran ettei kaadu, toisinaan riittää hyvin kun pidetään kämmenistä lujasti kiinni. Sitteristä ja muutenkin puoli-istuvasta asennosta punkee istualleen ylös, enää ei parane jättää ilman vöitä sitteriin hetkeksikään, tulee vielä turvalleen lattialle sieltä muuten...

Lelu pysyy yhdessä kädessä ja välillä ottaa molemmilla, toisinaan vaihtaa esineen kädestä toiseen. Heiluttaa helistintä vimmatusti ja päästää sitten irti kuin tekisi sen tahallaan. Lelut lentelevät näin välillä metrien päähän... Kaikkeen tartutaan uteliaasti, mitä ulottuville tuodaan, ja kaikkea toki maistetaan. Omat sormet ovat kylläkin herkullisinta, lapsi taitaa kaivata liharuokaa jo kohta ;)

Äänellään Veera leikkii paljon. Joitakin viikkoja sitten oppi päristämään niin että kuola lentää, ja paidanrinnukset ovat napaan asti märkinä, prrrbbbb pärrrrr! Jokelluksen seasta erottuu tosi monta konsonanttia jo, saattaapa tuo kitistä väsyneenä "ENNNN", kun kysyn et meneekös mein kiukkupussi nyt nukkumaan :D Tällä hetkellä nariseminen, vinkuminen ja korvia vihlova kiljuminen ovat työn alla. Ei tuolla mitään hätää siis ole, ihan äänenkäytön riemusta narisee ja kiljuu, mutta vanhempien korvat on kovilla!

Otettiin ne mitatkin neuvolassa toki. Painoa 6475 g, pituutta 65,2 cm. Suhteellinen painokäyrä oli laskenut edelleen ja huitelee jo kymmenen miinusprosentin kohdalla. Neiti ei vieläkään ole hoikka tai laiha, kyllä tuo on ihan sellainen pehmoinen ja makkarainen pulleroinen kuin vauvan kuuluukin olla, mutta rakenteeltaan semmoinen sirompi että keskiarvoon verrattuna painaa vähemmän.

En haluaisi murehtia asiasta, mutta kyllähän tuo suhteellisen painokäyrän yhäti jatkuva laskusuunta hieman huolestutti terveydenhoitajaa. Pitäisi kuulemma ruveta jo antamaan kiinteitä ruokia, soseita ja sellaisia. Toisaalta hän sanoi, että kun noin kovasti tuo motoriikka on kehittynyttä ja neiti niin pontevasti touhuaa ja liikkuu, ettei se ole ihme jos kaikki energia kuluu.

En vielä haluaisi rasittaa noin pienen vatsaa kiinteällä ruualla, mutta kun olisi nyt herkkyyskausikin syömiselle... Pimu siis innoissaan maistaa uusia makuja ja söi lusikasta hienosti, kun annoin pari teelusikallista korvikkeella laimennettua luumusosetta jokin aika sitten. Kai sitä täytyy ruveta vähitellen soseita keittelemään.

Ihan just tulee nukku.

Söpö, jaa mää vai? *räpsyttel*

Veera muuten oli viime viikonloppuna ensimmäistä kertaa hoidossa. Helsinkiin saapui kybermetallibändi Fear Factory, jonka oon jo pitkään oottanut pääseväni näkemään, ja nyt se sitten onnistui. Alunperin Veeran piti mennä mun äidille hoitoon illaksi ja yöksi, mutta Tuula oli sairaana ja hoitajaksi ilmoittautuikin sitten Laura, hurjasti kiitoksia Lauralle!! Hoidossa viihtyi samoin kuin kotona, eli oli illalla kovin itkuinen, mutta yöunien jälkeen taas oikein iloinen. Iskä ja äiskä pääsivät viihteelle ensimmäistä kertaa Veeran syntymän jälkeen. Ilta oli todella onnistunut, meillä oli tosi hauskaa, ja keikka piristi kovasti mieltäni.

Uudet taidot ja tuo hurja oppimisen into ovat nyt siis tehneet sen, että parin viime viikon ajan nukkuminen on ollut tosi vaikeaa. Väsyneenä ei malttaisi nukkua eikä syödäkään jaksa, vaikka nälkä olisikin, ja siinähän on sitten soppa valmiina. Ja kun on nälkä, niin ei sitten saakaan unta. Tuntikausien hysteerisiä kirkumiskonsertteja on iltaisin katseltu, kun neiti ei ole saanut koko päivänä nukuttua kuin yhdet tai kahdet puolen tunnin päikkärit, ja voimat on olleet välillä melkein loppumassa. Sitten taas on niitä rauhallisiakin päiviä, jolloin päiväunet onnistuvat, ja neiti on aivan toisenlainen, aurinkoinen ja hyväntuulinen.

Hei mä heräsin!!

Äiti ompeli hienon vaipan mulle.

Tänään sellainen rauhallinen päivä. Tässä minä istun kevätpäivän harmaudessa, juon rauhassa kahvia ja luen postiluukusta kolahtanutta Kotiliettä. Siinä on lämminhenkisiä artikkeleita jotka osuvat lähelle: Arkkiatri Risto Pelkonen ja lapsenlapset, kuinka lämmin ja rikas ihmissuhde! Tuula Haatainen ja työskentely lastensaannin ja työn yhteensovittamiseksi - nyt mennään jo oikeaan suuntaan sentään: Kotiin jäävän taloudellista turvaa kohennetaan, ja kustannukset jaetaan tasan kaikkien työnantajien vakuutusmaksuista.

Veera riehuu leikkimatolla, lelut kilisevät ja rapisevat. Käsien lisäksi käyttöön otetaan jo jalatkin, pieni hallitsee lelua kaikin raajoin kuin kissa leikittäjän kättä, mutta vailla teräviä kynsiä. Ei tuolla pienellä ole edes niitä suojana maailmaa vastaan. Me olemme hänen suojansa: vanhemmat ja rakastava lähisuku. Tuolla pienellä ihmisellä on takanaan niin paljon voimaa, turvaa ja kannustusta.

Minä en tiedä mitä hänestä isona tulee. Vai tuleeko edes iso, saattapa olla ikänsä siro voimiltaan. En minä oikeasti osaa asettaa toiveita - ei se minun ansiotani ole, oli hän sitten maailmanlaajuisesti arvostettu osaaja, menestyjä, vaikka mikä parantaja taikka taiteilija. Kunhan ei murhaajaksi tai muuksi pahantekijäksi rupea.

Eikä ole millään lailla eriarvoista perinteisesti kunnioitettuihin elämäntehtäviin nähden, jos hänen elämänsä on vailla näennäistä erityisyyttä. Kuka se sanoikaan, että nykypäivänä vaatii rohkeutta elää ihan tavallisen ihmisen elämä. Oikeaan osui.

Toiveeni on toisaalla, ja sen toteuttaminen sitten vaatiikin jotain mitä ei kirjoista löydy eikä siihen voi kouluja käydä. Toivon, että hän pystyy aikanaan elämään tasapainoista elämää jossa pilkahtelisi onnellisuutta. Selviäisi vastoinkäymisistä ja osaisi hakea tukea sitä tarvitessaan, ja osaisi iloita arjen pienistä asioista.

Se ei vaadi virikeleluja loputtomiin, muskareita tai kehittäviä harrastuksia. Se ei vaadi kielikylpyvalmennuksia, kohtulaiselle soitettavaa klassista tai muutakaan lapsen trimmaamista. Uskon tietäväni, mitä se niiden sijaan edellyttää. Aika näyttää, olenko oikeassa, ja onnistummeko.

sunnuntaina, maaliskuuta 12, 2006

3kk-neuvolassa käyty. Veera oli 62,7cm pitkä ja painoi 6065g. Suhteellinen painokäyrä oli laskenut vieläkin aavistuksen ja miinusprosenteilla mennään aina vaan, vaikka neidillä kyllä on reisimakkaroita, leukaa ja paaaljon poskia... hiiteen käyrät, ei tuo lapsi ainakaan laiha ole. Ensimmäinen neuvolarokotuskin tuli. Siitä Veera pahastui hiukan, mutta harmi haihtui yhtä äkkiä kuin piikkikin loittoni ja tiukka ote irrotettiin. Kumpaahan itkaisi enemmän, kahlitsemista vai pistosta... tiedä häntä.

Veera käpälöi jo leluja mielellään, vähänkin monimutkaisempi kappale tai pehmeä räsy tai nukke pysyy jo hyvin ja kaksin käsin Veera leluja pyörittelee ja ahtaa suuhunsa. Leikkimatto ja sen lelukaari on paikka jossa Veera viihtyy pitkät tovit.

Unille menoonkin löytyi lääke: Hessu totesi että miksei samantien päikkäreille kokeile laittaa omaan sänkyynsä nukahtamaan. Ja sinnehän tuo mielellään nukahtaa ja nukkuukin jopa paljon paremmin kuin sylissä tai sitterissä tms muualla. Hassut vanhemmat ei hoksanneet päästää vauvaa omaan sänkyyn nukkumaan. Yöunillekin on nyt saatu laitettua aiemmin, jopa puolenyön paikkeilla. Mikäs sen mainiompaa.

keskiviikkona, maaliskuuta 01, 2006

Veera on ponteva tyllerö 3kk ja 2pv. Suurinta hupia tällä hetkellä on kun Veeran kanssa "jutellaan" ja höpötetään ja hassutellaan, ja Veera juttelee omalla kujertavalla tyylillään vastustamattomasti takaisin. Sami-veikka saa leveitä hymyjä jo sillä että ilmestyy paikalle, samoin peilissä oleva vauva on kerrassaan hauskan näköinen.

Veera yrittää kovasti kääntyä mahalleen ja pukemiset ja vaipanvaihdot ym on tuon vinkuran kanssa jo aika näppäryystestejä. Mahallaan mönkii käsiensä päälle kuin yrittäisi ryömiä mittarimato-tyylillä, ja vetää polvia mahan alle ja onnistuu joskus liikkumaankin, ja toisinaan kiepsahtaa pehmeällä alustalla vahingossa selälleen kun työntää toisen käden suoraksi ja hups :) Näyttää kuin olisi jo piankin liikkeelle yrittämässä. Mun puolesta saa köllötellä vielä piiitkään ja olla meidän perheen vauva... Kätensäkin tuo on sen verran hyvin keksinyt, että räplää, kiskoo ja huitoo mieluusti esineitä ja syö nyrkkejään.

Nukkuminen on pienoinen ongelma. Veera nukkuu tosi hyvin pitkät yöunet, on mennyt välillä jopa 10h heräämättä, ja nukahtaa niille yleensä kun topataan peittoineen (nyttemmin omaan sänkyynsä) tutin ja harson kanssa köllimään. Mutta ne unet ovat hiukan väärään aikaan päivästä. Niille pitkille unille nukahtaa vasta reippaasti aamuyön puolella, ja siitä sit nukutaan Veeran kanssa iltapäivään kun harvemmin jaksan herätä aiemmin neitiä herättelemään. Imetys on käytännössä loppu, se ei onnistunut sitten oikein ollenkaan, joten siitäkään ei oikein ole avuksi nukuttamisissa.

Ja tuon unijakson ulkopuolella Veera ei nuku oikeita päikkäreitä. Loppuillasta ja alkuyöstä huutaa väsymystään ja nukahtaa lopulta ehkä pariksi minuutiksi - vartiksi... ja sama uudestaan. Konsteja on kokeiltu. Eilen illalla oltiin vaunulenkillä, ja vaikka edelleen reippaasti kävelin vaunujen kanssa, Veera killitteli hereillä jo puolen tunnin kuluttua. Onneksi neiti on muutoin sitten todella helppo ja rauhallinen, juuri sellainen sitterivauva joka viuhtoo itsekseen sitterissä välillä tunninkin, jos annetaan olla...

Samikin on jo jaksanut suhtautua asiaan mukavammin. Ei ole niin kovin allapäin enää, jos hänelle ei riitä niin paljon huomiota, eikä ole itkeskellyt enää juurikaan sitä jos mie en ehdi nukuttamaan tms. Sen sijaan on alkanut pari kertaa jo kokeilevasti sanoa tuoreen isonveljen elkein, että Veera on ihan tyhmä jne. Eli taitaa tuo poika sittenkin pitää puolensa. Yleensä kuitenkin enimmäkseen kovasti höpsöttelee Veeralle ja haluaa auttaa pukemisissa ym, ja käy halimassa ja silittelemässä Veeraa usein :) Tänään keksi latoa kaikki vauvalelut ja pehmot, helistimet ja pehmokirjan sitteriin Veeran päälle ja ympärille niin että hyvä kun koko vauvaa enää näkyi - "Äiti kato, Veeralla on synttärit!"

3kk-neuvola on ensi viikolla, siellä sitten kuulee miten on tytsi kasvanut, hyvin tuntuu keräävän pyöreyttä kyllä ja ruoka maistuu. Kuvia:


Meitin soffapotaatit


Veera, Sami ja Tarmo-pappa


Koottuja poseerausilmeitä, kysymysmerkin vauvan pään yläpuolella melkein näkee


Eko-kestovaippavauva. Tein villaiset vaippahousut kokeiluun.


Paras kaveri, räsynukke joka on ristitty tuttavallisesti Hiirulaiseksi


Veera katsoo Tornionkisojen lätkäfinaalia. Ei tullut olumppiakultaa


Täältä tullaaaaan... tai ainakin yritetään kovasti


Hihkuu ja nauraa. Iskä keksii parhaat leikit!